Hans sai levinneeseen eturauhassyöpäänsä tehokasta hoitoa
Kuten monilla muillakin miehillä Ruotsissa, myös Hansilla oli tapana käydä vuosittaisissa terveystarkastuksissa, joihin kuuluivat PSA-testit. Kun oli vuoden 2005 terveystarkastuksen aika, hän ei osannut aavistaa, että PSA-arvo tulisi yllättämään hänet.
Tänään, 15 vuotta myöhemmin, Hans on juuri tullut takaisin kotiin Helsingistä Docrates Syöpäsairaalasta, jossa hän on käynyt läpi viimeisen sädehoitokertansa.
Ensimmäinen vaikea viesti
Hans on 73-vuotias henkeen ja vereen kilpailuhenkinen mies. Sitä hän on ollut pienestä pojasta saakka. Erityisen mieluinen laji on hiihto, jossa hän on niittänyt myös menestystä.
Hiihto viehättää Hansia, sillä hän kokee pärjäävänsä siinä hyvin. Ylämäkiä lykkiessään hän tuntee itsensä vahvaksi.
– Viihdyn myös luonnossa. Se antaa minulle voimaa.
Syöpään sairastuminen oli kuitenkin asia, jonka kanssa Hans ei pystynyt kilpailemaan. Murskaava viesti siitä, että PSA-arvo oli noussut 4,1:een, käänsi hänen elämänsä suunnan täysin.
– Se oli painajaismaista ja vaikeaa aikaa. Sain kuitenkin työstettyä asiaa ja myös vaimoni Monika oli uskomattomana tukena. Olin todella onnekas, että olin vaikeina aikoina perheeni ympäröimä.
Hoidot aloitetaan Tukholmassa
Hansille tehdyt jatkotutkimukset vahvistivat, että kyseessä oli eturauhassyöpä.
Hän sai lähetteen Karolinskan yliopistolliseen sairaalaan, jossa todettiin, ettei leikkausta voida tehdä. Hansille suositeltiin hoidoksi ulkoista sädehoitoa sekä kudoksensisäistä HDR-brakyterapiaa.
Marraskuussa 2006 ensimmäiset hoidot olivat takana ja PSA laski mittaamattomalle tasolle.
– Tämän jälkeen kävin puolivuosittain kontrollissa. Kahdeksan vuoden ajan kaikki oli hyvin, kunnes vuonna 2014 PSA-arvoni nousi jälleen. Viesti oli yhtä murskaava kuin ensimmäiselläkin kerralla. Olin juuri ajatellut olevani täysin terve, ja kaikki oli aloitettava jälleen alusta. Se oli todella vaikeaa.
Lääkäri ehdotti Hansille hoidoksi joko sytostaatteja tai hormonihoitoa. Hans päätyi hormonihoitoon, sillä hän ei ollut kuullut hyvää sytostaateista. Hansin epäonneksi hoito ei kuitenkaan tepsinyt.
Uutta toivoa Docrateelta
Helmikuussa 2018 Hansin vaimo Monika luki miehestä, joka oli ollut syöpähoidoissa Docrates Syöpäsairaalassa Suomessa. Artikkelissa kerrottiin hoitomenetelmistä, jotka herättivät pariskunnan mielenkiinnon.
– Soitin Docrateelle saman tien ja ensimmäiselle käynnille tulin jo heti maaliskuun alussa 2018. Tapasin syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri Timo Joensuun, joka oli tilanteeni suhteen hyvin optimistinen.
Docrateella Hansille tehtiin heti ensimmäiseksi PET-TT-kuvaus. Kuvauksessa havaittiin useita syövän etäpesäkkeitä, minkä vuoksi lääkärit päättivät aloittaa tuolloin vielä kokeellisen lutetium-isotooppihoidon välittömästi. Docrateen fyysikko selvitti Hansille tarkkaan, mitä hoidossa tulisi tapahtumaan.
Hans kertoo saaneensa Docrateella hyvin henkilökohtaista ja yksilöllistä terveydenhoitoa.
– Jos minulla oli aika varattu tiettyyn kellonaikaan, sain hoitoa täsmälleen silloin. Jos olin tapaamassa lääkäriä, oli hoitohenkilökunta tästä joka kerta tietoinen. Minä, joka puhun vain ruotsia, sain aina tarvittaessa myös tulkin väärinymmärrysten välttämiseksi.
Positiivinen viesti
Ensimmäisen hoitojakson jälkeen Hans palasi Ruotsiin. Helsinkiin hän saapui uudelleen toukokuun puolessa välissä. Tuolloin nähtiin, että puolet syövän etäpesäkkeistä oli tuhoutunut. Seuraavat hoidot suunniteltiin annettavaksi kesä-heinäkuussa.
– Jo elokuussa suurin osa syövästä oli saatu pois, Hans kertoo.
Viimeisten etäpesäkkeiden nitistämiseksi Hansille aloitettiin ensin sytostaattihoidot, jotka kuitenkin jouduttiin keskeyttämään ihottuman vuoksi. Hoidoksi vaihdettiin hormonihoito, jonka Hans sai Kristina-klinikassa Tukholmassa.
– Kristina-klinikan lääkärin lukiessa tietojani Docrateelta hän oli yllättynyt siitä, kuinka etäpesäkkeet olivat todellakin kadonneet.
Hormonihoidon jälkeen Hansille on annettu lisäksi sädehoitoa. Tammikuussa 2020 hänen PSA-arvonsa oli laskenut lähes mittaamattomalle tasolle, 0,03:een.
Innolla kevättä ja kesää kohti
– Tietenkin se on vaikeaa, mutta mennäkseen eteenpäin ja voidakseen jälleen hyvin, pitää vain palata jokapäiväisiin rutiineihin. Yritän nostaa itse itseäni ylös ja voida niin hyvin kuin mahdollista. Tällä hetkellä minulla ei ole suuria suunnitelmia, mutta odotan innolla kevättä ja kesää. Sitä, että saan olla ulkona ja käydä katsomassa esimerkiksi lastenlasteni jalkapallopelejä, Hans kertoo.
Hansin mukaan Docrates Syöpäsairaala oli luultavasti hänen pelastuksensa. Sieltä hän sai toivoa ja optimistisuutta sekä hienoa erikoissairaanhoitoa, jota hänelle ei koskaan tarjottu kotipuolessa.
– Yksinkertaisesti mahtavaa hoitoa, Hans toteaa ja muistelee keskusteluaan suomalaisen potilaan kanssa juuri ennen paluutaan Tukholmaan: “Olemme joissain asioissa teitä hieman edellä”, hän sanoi minulle. Vastasin hänelle: olette meitä edellä kaikessa.
