Janos Uotila: Nyt ymmärrän tarkan ja yksilöllisen diagnoosin merkityksen
Kevätaurinko paistaa läpi syöpäsairaalan ikkunoista, se kuvastaa osuvasti tapaamisemme tunnelmaa. – Sen verran olen elämässäni käynyt kaikenlaista läpi, että positiivisella asenteella lähdin tähänkin rumbaan mukaan, kertoo Janos Uotila. Vaikka Janoksen alkutaival syöpäepäilyksen ja -diagnoosin kanssa oli hieman mutkikas, ei hän missään vaiheessa kokenut tilannettaan epätoivoiseksi.
En halunnut olla tikittävä aikapommi
Epäilykset eturauhassyövästä nousivat esiin vuosittaisessa rutiinitarkastuksessa, joissa Uotila on jo usean vuoden ajan käynyt säännöllisesti muihin terveydentilaansa liittyvistä seikoista johtuen. Viime syksyn käynnillä kävi ilmi, että PSA-arvo oli roimasti koholla. Ennen päätymistään hoitoihin yksityiseen syöpäsairaalaan Uotila kävi läpi piinaavat kuukaudet juosten lukuisissa tutkimuksissa ja osan ajasta vain odottaen.
– Tutkimuksia tehtiin yksi toisensa perään ja tuloksissa kesti kauan. Tuntui, että suurin osa ajasta meni vain odottaessa. Olin todella turhautunut, kyllähän se odottaminen oli epävarmassa tilanteessa ajoittain todella raskasta, kuvailee Uotila mietteitään sairautensa alkuvaiheilta.
Ensimmäisten tutkimusten perusteella eturauhasesta tehty löydös oli pieni, ja näin ollen täysin ristiriidassa veriarvojen kanssa. Kasvaimesta otetun koepalan mukaan syöpä ei ollut luonteeltaan kaikkein aggressiivisinta muotoa. Tässä vaiheessa Uotilan kohdalla päädyttiin seuraamaan tilannetta. Leikkaushoitoa pidettiin liian radikaalina toimenpiteenä sen tuomien ikävien haittavaikutusten vuoksi, kun syöpä vaikutti koepalalöydöksen perusteella vielä suurimmaksi osaksi rauhalliselta.
– Ei tuo kovin mieltä ylentävä hoitosuunnitelma ollut, olin kuin tikittävä aikapommi syöpädiagnoosini kanssa, kuvailee Uotila tuntojaan ja turhautumistaan diagnoosin saatuaan.
Huolellinen diagnoosi pohjana hoitovalinnoille
Yksityiseen syöpäsairaalaan Uotila päätyi lopulta ystävien suosituksista. – Kun tulin kotiin taskussani se ensimmäinen, seurantaa vahvasti painottava hoitosuunnitelma, mietin, että on pakko olla jokin toinenkin vaihtoehto nujertaa tämä syöpä, Janos muistelee. Kun useampi tuttu lähipiirissäni mainitsi Janokselle Docrateesta, varasi hän ajan syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri Timo Joensuun vastaanotolle.
– Tänne tullessani ymmärsin tarkan ja yksilöllisen diagnoosin merkityksen. Onhan se huomattavasti helpompi hoitaa, kun ensin yksityiskohtaisesti selvitetään, että mitä tässä hoidetaan, summaa Uotila. – Timokin totesi, että jos jäädään odottelemaan ja väijymään, niin lähes 100 % varmuudella se lähtee leviämään, harvoin se syöpä koteloituu pysyvästi, Uotila lisää.
”Second opinion” laittoi suunnitelman uusiksi
Docrateella Uotilalle tehdyissä F18PSMA-PET-TT– ja monipuolisissa 3T-magneettikuvauksissa löydettiinkin kaksi aktiivista ja erillistä syöpäpesäkettä. – Olihan tuo löydös täysin eri planeetalta kuin aiemmin diagnosoitu tauti, kertoo Uotila ja kiitteleekin huolellista ja tarkkaa diagnoosia. Ensimmäiseen koepalaan oli ilmeisesti osunut näytesoluja ainoastaan toisesta pesäkkeestä.
– Eturauhassyövän hoidon kannalta on tärkeää saada luotettava kuva syövän laajuudesta eturauhasessa ennen hoitosuunnitelman tekoa, kuvaa Joensuu herkkien PET- ja magneettikuvantamistutkimusten tärkeyttä diagnoosivaiheessa. – Koepalat otamme suoralla magneettiohjauksella robottiavusteisesti siten, että näyte varmasti kertoo todellisen kuvan, hän lisää.
Uotila on kiitollinen siitä, että hän itse ymmärsi kyseenalaistaa alkuperäisen hoitosuunnitelman. – Kuinka monella loppujen lopuksi on syöpädiagnoosin äärellä voimia ja ymmärrystä edes hakea se toinen mielipide, pohtii Janos. – Tai ymmärrystä siitä, että se ensimmäinen tarjottu vaihtoehto ei välttämättä ole se ainoa, eikä se paras ota tai jätä -hoitosuunnitelma. Uotila toivoisikin enemmän rehellistä keskustelua ja laajempaa tietoisuutta eri vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. – Itse voin nyt onneksi oman kokemukseni kautta tätä viestiä viedä eteenpäin, Uotila pohtii.
Hajoanko nyt käsiin?
Uotilalle syöpädiagnoosi oli jatke aiemmille terveysongelmille. – Ehkä sen vuoksi en sitä niin pahasti säikähtänytkään. Toki sukulaisia ja läheisiä sai rauhoitella toteamalla, että nyt sitten vaan hoidetaan tämäkin pois. Ymmärrän hyvin läheisten huolen, syöpä kun on sanana sen verran paha, siinä on sellainen surullinen vivahde mukana. Uotila kertoo olleensa hyvin avoin omasta sairastumisestaan. Siitä huolimatta hänelle tuli yllätyksenä se viestiryöppy, jonka hänen sosiaalisessa mediassa julkaisemansa video sädehoitotilan käytäviltä sai aikaan. – Viestejä sateli sen jälkeen läheltä ja kaukaa, osa oli tosi huolissaan, muistelee Janos.
– Itse en ihan pienistä asioista hetkahda, sen verran on terveyttäni koeteltu tässä matkan varrella aiemminkin, kertoo Uotila. – Nauroinkin silloin vaimolle, että mitähän sitten seuraavaksi on edessä, hajoanko mä nyt käsiin, muistelee Uotila.
Ei syöpää syömällä pois saa
Jokaisella syöpään sairastuneella on oma tapansa käsitellä asiaa, ja tämän suhteen Uotila on valinnut avoimen linjan. – Koen tärkeäksi, että voin kertoa tilanteestani muille ja käsitellä asiaa keskustelemalla läheisteni kanssa. Ei tätä missään nimessä tule hävetä. Eihän kukaan voi itse siihen vaikuttaa, ei se ole omissa käsissä, että sairastuuko syöpään vai ei, Uotila pohtii. – Varmasti jokainen voi omalta osaltaan yrittää elää mahdollisimman terveellisesti ja ennaltaehkäistä omaa sairastumistaan, mutta eipä sitä syömällä pois saa, hän toteaa.
Golfin pituuslyönti- ja trick shot -ammattilainen on tottunut aktiiviseen elämäntyyliin. Janoksen elämä sairauden kanssa onkin jatkunut lähes samanlaisena kuin ennen: arjessa kiireisenä ovat pitäneet yrittäjyys ja perhe. – Pyöritämme kaiken muun lisäksi yhdessä vaimon kanssa myös kuntosalia, se on rakkaudesta lajiin -toimintaa, kuvailee Janos.
Aktiivisena miehen pitävät myös perheen kolme lasta, joista nuorin on 2,5-vuotias. – Isompien lasteni kanssa olen aina puhunut vaikeistakin asioista avoimesti. En ole halunnut pitää heitä epätietoisuudessa. Kyllähän he aistivat, jos jotain on tekeillä. Tällä tavalla olen myös halunnut opettaa heille, että oikeanlainen asenne auttaa näkemään asioissa aina myös sen valoisan puolen, kertoo Janos.
Henkilökunnan luottamusta herättävä ote
Janos kiittelee syöpäsairaalan kokonaisvaltaista otetta syövänhoitoon sekä sitä, kuinka jokainen potilas kohdataan yksilönä. – Onneksi on olemassa näin edistyksellinen paikka, jossa potilas hoidetaan päästä varpaisiin hänen omat tarpeensa huomioiden. Oma hoitotiimi on potilaan tukena kaikissa tilanteissa, täällä panostetaan sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin.
Uotilalta kiitosta saa myös henkilökunnan luottamusta herättävä ote. – Täällä asioita ei kauhistella, itsekin voi olla rauhallisin mielin, kun voi luottaa omaan hoitotiimiisi, kiteyttää Uotila. – Tämä on myös hyvä esimerkki siitä, että kun henkilökunta voi hyvin, niin se heijastuu kyllä suoraan potilaisiin.
Uotilan eturauhassyöpä oli alun perin tyypillisen salakavala. Mitä aikaisemmassa vaiheessa syöpä päästään hoitamaan sitä haitattomammin ja varmemmin siitä on mahdollista päästä kerralla eroon. PSA-mittauksia suositellaan tehtäväksi hoitojen jälkeen kuten kaikille terveille miehillekin.
Janos on saanut eturauhassyöpäänsä sädehoitoa sekä ulkoisesti että HDR-brakyhoitoa eli kudoksensisäistä sädehoitoa. – Hoidot ovat sujuneet todella hyvin. Harmi vaan, että yhden sädehoitokerran kesto on aina sen verran lyhyt, että ei ihan ehdi saada unenpäästä kiinni, naurahtaa Uotila.
Sädehoidot ovat jo rutiinia Uotilalle ja lukuisten hoitokertojen sovittaminen yrittäjän kiireiseen arkeen on ollut sujuvaa. – Kaikki hoitokerrat on sovitettu kalenteriin minun aikataulujeni mukaan. Rutiinillahan tämä jo menee, vähän kuin kävisi säännöllisesti pullakahveilla, kertoo Uotila pilke silmäkulmassaan. – Tänne on aina tervetullut olo, hän kiittelee.
Vesijetit odottavat laiturissa
Keväällä Janoksen katse oli jo suunnattu tulevaan kevääseen ja kesään. – Kun hoidot ovat ohi, niin lähdemme reissuun Italiaan, kertoi Janos lähitulevaisuuden suunnitelmistaan. -Ja heti kun jäät sulaa, aion lähteä myös vesijettiretkelle. Yhtä valoisin mielin katsoo Janos myös jo pidemmälle tulevaisuuteen. – Kun kaikki on sujunut näinkin kivuttomasti, niin uskon, että tästä prosessista jää muistoksi vain positiivisia fiiliksiä. Yhtä kokemusta rikkaampana jatkan elämääni vähintään yhtä täysillä kuin ennen, ja kahden vuoden päästä en ehkä muista koko syöpää enää ollenkaan, summaa Janos hymyillen.
