Minun tarinani keuhkosyövästä
Minulle annettiin kahdeksan kuukautta elinaikaa
Sain tietää sairastavani keuhkosyöpää eläkkeelle lähtööni liittyvässä lääkärintarkastuksessa kymmenen vuotta sitten. Tieto oli iso shokki varsinkin kun selvisi, että syöpä oli jo ehtinyt tehdä pari etäpesäkettä. Ensiarvio jäljellä olevasta elinajastani oli noin kahdeksan kuukautta. Minulle tuli melkoinen kiire järjestellä asioita, kuten mökin hoitoon liittyviä toimia, ja asunnon tulevaisuutta, kun se jäisi vaimolle ja kahdelle aikuiselle pojalleni.
Alkuun minulle määrättiin omassa kotikaupungissani tiputushoitoa kolmen viikon jaksoissa. Oloni oli melko hirveä näiden hoitojen aikana. Muutaman kuukauden kuluttua sain tietää, että rankat hoidot olivat syöneet valkosoluni lähes kokonaan, ja hoitojen jatkamisessa oli pidettävä taukoa. Tuli tietenkin aika epätoivoinen olo. Lääkärit pitivät kaikkien kolmen pesäkkeen sädettämistä mahdottomana.
Halusin selvittää vaihtoehtoja. Otin yhteyttä Docrates Syöpäsairaalaan kysyäkseni onko sädehoito todellakin mahdotonta syöpäni levinneisyyden huomioiden. Puhelimessa sain alustavan ja helpottavan arvion, että Docrateen lääkärin mukaan tuollainen levinneisyys ei estäisi sädehoitoa. Olin tiedosta luonnollisesti hyvin helpottunut.
Vastaanottoajan sain heti. Tutkimusten jälkeen uusi Docrateen omalääkärini, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri Leila Vaalavirta loi minuun uskoa, ja sain välittömästi aloittaa sädehoidot. Tällainen ripeys oli minulle uutta. Seurannassa tulostakin näkyi! Hoito oli miellyttävää ja ympäristö kotoisa.
Samoihin aikoihin kotikaupunkini sairaalasta otettiin minuun yhteyttä, ja minulle määrättiin tiputushoitojen sijaan tablettihoito, jonka tarkoituksena oli estää syöpäsolujen kasvua ja jakautumista. Hyväksi onneksi tablettihoitokin tehosi!
Syöpä oli levinnyt myös aivoihin
Tuli syksy ja joulunalusaika. Päässäni tuntui outoa särkyä. Diagnostisissa kuvissa näkyi aivoihin levinnyt syöpä. Jälleen tuli hirvittävä olo, ja mietin miten tästä selvitään. Kotikaupungistani tarjottiin nyt melko lyhyttä sädehoitoa ja vasta joulun jälkeen. En kuitenkaan halunnut odottaa yhtään, ja otin taas kiireesti yhteyttä Docrateelle ja Leila Vaalavirtaan. Pääsin taas sädehoitoon heti.
Sädetyskertoja oli Docrateella enemmän, ja hoito annettiin niin, että kasvaimen annos oli iso, ja myös ympärillä olevaa kudosta säteilytettiin, mutta vähemmän. Sädehoidon jälkeen kuvissa näkyi edelleen muutoksia, ja sain lähetteen Töölön sairaalaan, jossa minut leikattiin. Leikkaus meni hyvin. Poistetut muutoksetkin olivat enää melkein kaikki sädetysjäämää.
Kahdeksan kuukauden sijaan jo yhdeksän vuotta – ja show goes on
Nyt olen elänyt jo yhdeksän vuotta kahdeksan kuukauden sijaan! Olen kuulemma yksi kotikaupunkini sairaalan pisimpään (ellei pisimpään?) eläneistä näistä lähtökohdista lähtenyt potilas. Ja show goes on!
Oli sekä minun että perheeni kannalta todellinen onni, että sain upean avun Docrateelta ja erityisen kiitollisia olemme Leilalle. Terveisiä hänelle, kuin myös koko Docrateen henkilökunnalle!
Haluamme myös kiittää Jorvin keuhkotautien poliklinikkaa ja Töölön sairaalaa, jotka tekivät myös hienoa työtä. Yhteistyöllä saimme parhaan tuloksen.
Seppo Kopra,
Helsingissä 10.12.2019
