Mikael Lagström: Nyt otan jokaisesta hetkestä ilon irti

Ehkä se oli normaalia ukkoontumista, ikämiesten vaivoja. Niin ajatteli ahvenanmaalainen Mikael Lagström ensimmäisen kerran jo pari vuotta sitten, kun hänen virtsaamisvaikeutensa alkoivat.

Monilla Mikaelin miespuolisilla ikätovereilla oli saman tyyppisiä vaivoja ja eturauhasen liikakasvua. Hän arveli kärsivänsä myös eturauhasen suurenemisesta ja tarvitsevansa höyläysleikkausta. Ongelmat olivat kuitenkin vähäisiä eikä vaiva häirinnyt jokapäiväistä elämää. Hän tunsi olonsa energiseksi ja hyväkuntoiseksi.

Yli 40 vuoden ajan hammaslääkärinä työskennellyt Mikael oli jäänyt virallisesti eläkkeelle omalta hammaslääkäriasemaltaan, jossa työskenteli yhdessä vaimonsa ja yhtiökumppaneidensa kanssa. Pitkät päivät vaihtuivat pariin päivystysvuoroon viikossa.

Suurta iloa tuotti myös se, että Mikaelin viidestä lapsesta nuorimmainen, 28-vuotias poika ja tämän vaimo olivat valmistuneet hammaslääkäreiksi ja aloittivat työt perheyrityksessä. Nyt Mikaelille jäi enemmän aikaa rakkaalle purjehdusharrastukselle, puutarhan kuopsuttelulle vaimon kanssa ja hiihtämiselle pohjoisen hangilla. Elämä tuntui olevan hyvin tasapainossa.

Kun virtsaaminen tuntui yhä hankalalta kevättalvella 2020, Mikael suunnitteli hakeutuvansa työterveyslääkärille mittauttamaan eturauhasen terveydestä kertovan PSA-arvonsa verikokeella. Mutta sitten tuli koronapandemia ja Suomi meni kiinni. Kului vuosi, ennen kun Mikael sai varattua ajan verikokeeseen.

Yksi valvottu yö

PSA-arvo oli korkea, aivan kuten Mikael oli epäillytkin. Oli kevät 2021 ja Mikael lähti lankomiehensä kanssa viikoksi Kajaaniin hiihtämään.

–Hiihdin 35 kilometriä päivässä ja tunsin oloni erittäin hyväksi. Testitulos jäi kuitenkin vaivaamaan mieltäni, hän muistelee.

Mikael hakeutui uudelleen PSA-tutkimukseen parin viikon kuluttua, varmuuden vuoksi. Arvot olivat kohonneet jälleen. Hammaslääkärinä Mikael osasi aavistaa, että kyse voisi olla eturauhassyövästä.

–Valvoin yhden yön ja mietin, minkä hoitoväylän valitsisin: kunnallisen sairaalahoidon vai yksityisen syöpäsairaala Docrateen?

Mikael oli lukenut Docrateesta kirjoitettuja juttuja ja kuullut sairaalan toiminnasta ja edistyksellisistä hoitomuodoista ylistävää palautetta. Toisaalta taloudellinen puoli mietitytti: mistä hän saisi rahat hoitoihinsa? Kenties myymällä purjeveneensä?

Mikaelin hyvä lapsuudenystävä oli samaan aikaan Docrateen asiakkaana eturauhassyövän vuoksi. Hän kehui hoitoa erinomaiseksi. Hoitoon pääsy ja sen eteneminen oli myös merkittävästi nopeampaa kuin kuormittuneella julkisella puolella.

–Toisessa sairaalassa hoitopolkunsa aloittanut ystäväni sanoi, että olisi tullut heti suoraan Docrateelle, jos voisi kääntää kelloja. Se vakuutti minut.

Mikael tiedusteli läheisiltään, mitä he tuumaisivat, jos hän myisi purjeveneen ja käyttäisi siitä saamansa rahat sekä säästöjään syöpähoitoihin. Perhe piti suunnitelmaa hyvänä.

–Ratkaisu oli lopulta helppo, kun esitin itselleni kysymyksen: mitä minä tekisin purjeveneellä tai rahoillani, jos olisin kuollut?

Sokki tuli yöllä

Huhtikuun lopussa Mikael lähetti sähköpostilla Docrateelle tiedustelun hoitoon pääsystä. Puolta tuntia myöhemmin hän sai sairaalasta yksityiskohtaisen ja perusteellisen vastauksen. Hänelle suositeltiin nopeaa tarkastuskäyntiä ja diagnosointia.

–Otin ensimmäisen kerran yhteyttä Docrateehen torstaina ja jo maanantaiaamuna olin Ruoholahdessa sairaalassa diagnosoitavana. Tilanteeseeni reagoitiin valtavan nopeasti ja se loi luottamusta vaikeassa tilanteessa, Mikael kiittelee.

Tutkimuksissa selvisi, että Mikael sairasti aggressiivista eturauhassyöpää, joka oli levinnyt hänen luustoonsa. Sen arvioitiin olevan korkean etenemisriskin syöpä. Syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, sairaalan perustaja Timo Joensuu kertoi diagnoosin Mikaelille kotiin Ahvenanmaalle parin päivän kuluttua tutkimuksista.

–Olin ajatellut optimistisesti, ettei tilanne voisi olla kovin paha, koska olin niin hyvässä fyysisessä kunnossa. Tietysti tieto äkäisestä syövästä pysäytti.

Vielä illalla Mikael meni nukkumaan melko rauhallisin mielin, mutta yöllä hän havahtui hereille pelokkaana.

–Silloin tuli sokki. Se on ainoa kunnon kuoppa, jonka olen kokenut sairastumiseni aikana. Onneksi ahdistus meni ohi aamuun mennessä.

Helpotusta ja lohtua toi lääkärin laatima tarkka ja yksilöllinen hoitosuunnitelma, joka käytiin heti yhdessä läpi.

Loppusiivous käynnissä

Mikaelin hoidot aloitettiin hormonihoidoilla toukokuun alussa ja jo parin viikon kuluttua siirryttiin tiputuksena annettaviin lutetium- eli isotooppihoitoihin.

–Hoitoni olivat täydessä vauhdissa Docrateella, kun kunnalliselle puolelle saamani aika ensimmäiseen konsultatioon oli vasta tuloillaan. Peruutin julkisen puolen aikani hyvillä mielin.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan Mikael olisi saanut lutetiumhoitoja kerran kuukaudessa kolmesta kuuteen kertaan. Mikaelin tapauksessa jo yksi hoitokerta riitti tavoitteeseen eli saamaan PSA-arvon tippumaan 60:sta alle yhteen. Sen jälkeen Mikaelille annettiin sekä ulkoista että kudoksen sisäistä sädehoitoa eli HDR-brakyhoitoa.

Mikaelin eturauhassyöpä oli levinnyt laajalle luustoon, mutta etäpesäkkeet olivat pienehköjä.

–Hoitojen jälkeen luustoni skannattiin uudelleen ja huomattiin, että puolet kaikista etäpesäkkeistä oli hävinnyt täysin ja loputkin kutistuneet selvästi.

Sytostaattihoidot jäivät kokonaan käyttämättä – niitä ei tarvittu.

Nyt meneillään on loppusiivous. Niin Mikael luonnehtii viimeistä vaihetta, jossa hänelle annetaan tiputuksessa neljän viikon välein radium223 -isotooppihoitoa, joka hakeutuu luustoon.

–Se on potilaan kannalta lievä hoito siinä mielessä, että sivuoireita tulee hyvin vähän. Tilanteeni on nyt todella hyvä. On mahdollista, että toivun syövästä kokonaan.

Jatkossa Mikaelin vointia seurataan ja kontrolloidaan säännöllisesti 3 kuukauden välein.

Svenska-klubben kokoontui odotushuoneessa

Hoitokäynnit kotoa Ahvenanmaalta Helsinkiin eivät ole tuntuneet Mikaelista vaivalloisilta.

–Reissaaminen ei ole ollut raskasta, koska olen ollut niin motivoitunut. Sitä paitsi merillä oleminen on vanhalle purjehtijalle aina mieluisaa.

Mikael piipahtaa Helsingissä vain muutaman tunnin ja palaa saman päivän aikana takaisin Ahvenanmaalle. Kesällä pidempien hoitojaksojen aikaan hän majaili Espoossa ystäväperheen talovahtina, kun he olivat reissussa.

Hieman yllättäen hän löysi hoitokäynneistä myös sosiaalisen puolen tutustuttuaan odotushuoneessa muihin eturauhassyöpäpotilaisiin, jotka tulivat hoitoihin usein samaan aikaan.

Viiden miehen porukka ryhtyi kutsumaan itseään leikkisästi Svenska-klubbeniksi, koska kolme heistä tuli Ruotsista ja Mikaelin lisäksi porukkaan kuului toinen ahvenanmaalainen suomenruotsalainen mies.

–Juttua riitti odotushuoneessa joka kerta. Ajan kuluessa kaikki rupesivat tulemaan paikalle tarvittua aiemmin ja hoitojen jälkeen jäimme vielä pidemmäksi aikaa juttelemaan.

Vertaistuen merkitys oli suuri. Mikaelista tuntui helpottavalta saada jutella asiasta saman sairauden kokeneiden kanssa.

–Yhden miehen kanssa ystävystyin niin, että pidämme vieläkin yhteyttä toisiimme.

Koko ajan turvassa

Luotettavaa, empaattista ja huolellista. Docrateen henkilökunnan ammattitaito saa Mikaelilta lämpimät kiitokset.

–Koko ajan minusta on tuntunut siltä, että olen turvassa ja minusta pidetään erinomaisesti huolta. Kaikki on mennyt takkuamatta eteenpäin kuin juna.

Erityisesti hän arvostaa hoidon yksilöllisyyttä – sitä, että potilaiden hoitometodit räätälöidään hyvin tarkasti sairauden ja sen piirteiden mukaan.

–Mielestäni koululääketiede on usein liian kaavamaista ja saman taudin kantajat niputetaan herkästi samaan hoitosuunnitelmaan. Samanarvoisuus ja samanlaisuus ovat menneet tietyllä tavalla sekaisin. Olen iloinen siitä, että Docrates on keihäänkärkenä yksilöllisen ja tehokkaan hoidon kehittämisessä.

Mikael ei ole katunut kertaakaan päätöstään hakeutua Docrateelle hoitoon. Edes purjeveneestä luopuminen ei kismitä häntä.

–Minulla on paljon purjehdusta harrastavia ystäviä, joiden veneille olen aina tervetullut, hän kiittelee.

Syöpä voi tulla kenelle tahansa

Iloisesti rupattelevan ja nauravaisen Mikaelin olemuksesta on vaikea uskoa, että vielä viime keväänä hänen tulevaisuutensa näytti epävarmalta.

–Olen aina syönyt terveellisesti ja vältellyt turhia hiilihydraatteja. Sädehoitojen aikaan kiloja tippui, mutta sittemmin kaikki on tullut takaisin. Ruokahaluni on erittäin hyvä. Ukkoläskit katosivat hetkeksi, mutta tulivat takaisin, hän sanoo nauraen ja taputtaa vatsaansa.

Mikael pitää kunnostaan huolta liikkumalla aktiivisesti. Koko sairausaikansa hän on sauvakävellyt, alkuun pienempiä ja hitaampia lenkkejä, nyt rivakoita ja reilun tunnin mittaisia kävelyjä.

Mikael muistuttaa, että syöpä voi tulla kenelle tahansa – terveistä elämäntavoista huolimatta. Mikaelin tapauksessa syövän on todennäköisesti aiheuttanut perinnöllinen BRCA-geeni, sillä hänen äitinsä menehtyi munasarjasyöpään. Miehille sama geeni aiheuttaa eturauhassyöpää.

–Hammaslääkärinä minun olisi pitänyt olla enemmän valppaana asian suhteen, mutta arvelin olevani niin hyvässä kunnossa, ettei asia koskisi minua. Nyt myös lapseni käyvät säännöllisesti seulonnoissa.

Perheen ja yhtiökumppaneiden tuki on ollut Mikaelille sairauden aikana äärimmäisen tärkeää.

–On siunaus, että oman elämäntyönsä on voinut siirtää eteenpäin ihmisille, jotka suhtautuvat ammattiin samanlaisella intohimolla kuin minäkin.

Mikaelin vaimolle puolison vakava sairastuminen oli kova paikka, mutta onnistuneiden hoitojen ansiosta hänkin suhtautuu tulevaisuuteen jo luottavaisin mielin.

–Sairastumiseni jälkeen olemme lähentyneet ja keskusteluyhteytemme on parempi kuin ennen.

Arvoa joka minuutille

Vakavan diagnoosin jälkeen Mikael ryhtyi pohtimaan elämän tarkoitusta ja sisältöä.

–Annan arvoa joka minuutille ihan toisella tavalla kuin ennen. Olin matkalla siihen ajatusmaailmaan jo aiemmin, mutta turhan hitaasti. Nyt otan jokaisesta hetkestä ilon irti.

Läheisistä on tullut hänelle entistä tärkeämpiä.

–Aiemmin vaadin helposti itseltäni ja muilta liikaa, mutta tänä päivänä suhtaudun kaikkeen suvaitsevammin. Enää en ole äkäinen tai vihastu oikeastaan mistään.

Juuri nyt Mikaelin elämään tuovat eniten iloa perhe sekä hyvät ystävät ja harrastukset. Hän on innokas mieskuorolainen ja Mariehamns kvartetten -kuoron puheenjohtaja ja mukana myös vapaamuurareissa.

Usein Mikaelilta kysytään, ovatko harrastukset helpottaneet sairausajan mielenhallintaa viemällä pohdintoja pois syövästä ja sen hoidosta. Hän pudistelee päätään.

–Minulla ei ole ollut tarvetta saada ajatuksiani muualle. Ajatukseni ovat koko ajan olleet rakentavat ja myönteiset enkä ole kaivannut pakokeinoa todellisuudessa. Minulla on ollut vahva luotto lääkäreihini ja saamaani hoitoihin.

Toki sosiaalisten suhteiden merkitys ja yhteisöllisyys ovat korostuneet koronapandemian rajoitusten lievennyttyä.

–Ja koska mieskuoron keski-ikä on aika korkea, en ole ainoa vaivojeni ja kokemusteni kanssa. Voimme jutella näinkin henkilökohtaisista asioista hyvin vapautuneesti, hän sanoo pilke silmäkulmassaan.

Parantuminen voi olla mahdollista

Jokaiselle Docrateelle hoitoihin tulemista pohtivalle Mikaelilla on hyvin selkeä viesti:

–Tulkaa tänne ja heti. Olen halunnut olla omasta sairaudestani äärettömän avoin, koska toivon voivani auttaa muita jakamalla tarinaani. Ajattelen myös, että sijoittamalla rahani tänne edesautan syöpähoitojen kehittymistä eteenpäin.

Juuri nyt Mikael suunnittelee uutta hiihtoreissua Lappiin. Hän arvelee jaksavansa hiihtää yhtä pitkiä matkoja kuin vuosi sitten: reilun 20 kilometrin matkan pitäisi onnistua helposti.

Hän ei lakkaa hämmästelemästä saamansa avun ja hoidon tehokkuutta.

–Ensin haussa oli lisää vuosia elämääni. Nyt näyttää siltä, että täysi parantuminenkin voi olla mahdollista. Se tuntuu uskomattoman hienolta.

Vaikka sairaus joskus vielä uusisi, Mikael muistuttaa menetelmien ja hoitomuotojen kehittyvän joka vuosi.

–Uskon ja luotan, että kaikki tulee menemään hyvin. Lähtökohtani on se, että aion pysyä hengissä vielä aika pitkään, hän sanoo ja hymyilee.

Haluatko varata ajan?