Rintasyövän kahdesti sairastanut Pirjo: ”Tuntuu ihanalta, ettei minulla ole enää syöpää”

Jokin oli vialla. Pirjo oli siitä aivan varma, kun vastausta biopsiatutkimuksesta ei kuulunut moneen viikkoon. Oli kesä 2015 ja siihen aikaan 66-vuotias Pirjo oli osallistunut toukokuussa rintasyövän seulontatutkimuksiin.

– Minulla ei ollut minkäänlaisia oireita, mutta voimakas intuitio kertoi, että rinnastani löytyisi jotain. Olen aina ollut suuririntainen, enkä tuntenut siellä mitään poikkeavaa. Silti minulla oli aavistus.

Juhannusaaton aattona Pirjo odotti puolisonsa Timon kanssa vieraita heidän kesämökilleen Joutsaan. Pirjo halusi saada tilanteeseen selvyyden ja soitti itse terveysasemalle, jossa tutkimus oli tehty.

Kävi ilmi, että hänen vasemmasta rinnastaan oli löytynyt pieni, parin millimetrin kokoinen syöpäkasvain. Kyseessä oli duktaalinen eli tiehytperäinen rintasyöpä, joka piti poistaa leikkauksella.

Pirjo on ihmetellyt jälkikäteen itsekin, miksi uutinen ei ollut hänelle sokki.

– Jostain syystä minua ei edes itkettänyt. Kerroin juhannusvieraille asiasta, mutta en ajatellut asiaa kummemmin. Meillä oli niin paljon muuta puuhaa.

Tilannetta helpotti suuresti myös Timon asenne.

– Yltiöpositiivinen mieheni sanoi, ettei tässä mitään sen kummempaa ole, kuin että otetaan kasvain sieltä pois.

Mahdollisimman normaalia elämää

Aktiivista ja sosiaalista elämää. Sellaiseksi Pirjo kuvailee arkeaan ennen sairastumistaan. Hän jäi eläkkeelle 60-vuotiaana samoihin aikoihin kuin viisi vuotta nuorempi Timo.

Molemmat kaipasivat eläkkeelläkin yhteisöllisyyttä, joten he liittyivät Suomen Lions -liiton jäseniksi ja kävivät usein tapaamisissa. Päivät kuluivat myös ison omakotitalon ja sen pihan puuhissa sekä kesämökillä. Timo perusti myös oman yrityksen, jossa työsarkaa piisasi myös Pirjolle.

– Matkustelimme paljon. Meillä on ollut tapana kiertää Ruotsin radion sinfoniaorkesterin konserttien perässä Euroopassa.

Syöpädiagnoosin jälkeen pari jatkoi elämäänsä kuten ennenkin – mahdollisimman normaalisti.

Ei tuttujen hoidettavaksi

Elokuussa 2015 Pirjon vasemmassa rinnassa ollut kasvain leikattiin alueensa keskussairaalassa. Rinta säästettiin ja hänelle määrättiin 16 kertaa sädehoitoja. Syöpä ei ollut levinnyt ja Pirjo toipui nopeasti. Kontrollikäynnit sovittiin sairaalaan puolen vuoden välein.

Kun diagnoosista oli kulunut vuosi, Pirjo sai kuulla, että jatkossa seurantatutkimukset siirtyisivät oman kunnan terveysaseman alaisuuteen – hänen vanhalle työpaikalleen.

– Sanoin heti ääneen, etten minä voi mennä tuttujeni hoidettavaksi. Siellä oli yhä silloin paljon kavereitani töissä.

Tilalle tarjottiin terveyskeskuksen vaihtoa, mutta Pirjo oli jo tehnyt päätöksen: hän halusi Helsinkiin Docrates Syöpäsairaalan potilaaksi.

Pirjo oli seurannut televisiosta Docrateella vielä silloin työskennelleen syöpätautien erikoislääkäri, dosentti Päivi Hietasen haastatteluja ja piti hänen selkeästä ja vakuuttavasta tavastaan puhua.

Pirjo varasi ajan Hietaselle ja sopi, että kontrollikäynnit tehtäisiin jatkossa vuoden välein Docrateella. Niin tapahtui usean vuoden ajan.

Marraskuussa 2021 tehty tarkastuskäynti osoitti kuitenkin muutoksen. Pirjolla oli taas rintasyöpä.

Uusi tutkimus kertoi totuuden

Docrateen radiologi Matti Kestilä oli tehnyt Pirjolle jo tutuksi tulleeseen tapaan rintojen ultraäänitutkimuksen. Sen aikana hän huomasi Pirjon vasemmassa rinnassa jotain poikkeavaa ja otti siitä Pirjon luvalla koepalan.

Kestilä oli juuri lähdössä lomamatkalle Ranskan vuoristoon, mutta lupasi palata asiaan pikaisesti.

– Seuraavana päivänä Kestilä soitti ja sanoi, että kyse oli vanhan leikkaushaavan arpikudoksesta. Hän ei kuitenkaan tyytynyt tähän vaan pyysi, että tulisin vielä uudestaan toiseen näytteeseen, koska hän halusi asiaan täyden varmuuden.

Viikon kuluttua Pirjon rinnasta otettiin uusi koepala.

– Siinä oli syöpäsoluja. Nyt syöpäni oli lonkeromaisempi ja ärhäkämpi kuin ensimmäisellä kerralla.

Vanha syöpä ei ollut uusiutunut vaan Pirjolla oli kokonaan uusi sairaus: lobulaarinen eli rauhasperäinen rintasyöpä.

Onneksi syöpä ei ollut lähettänyt etäpesäkkeitä Pirjon kehoon – se siis löydettiin ajoissa.

– Moni lääkäri olisi voinut tyytyä arpikudokseen viittaavaan vastaukseen, mutta onneksi Kestilä kokeneena rintaradiologina halusi ottaa uusintanäytteen. Olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen.

Leikkausaika järjestyi nopeasti

Toisen syövän löytyminen oli Pirjolle kovempi isku kuin ensimmäisellä kerralla.

– Tiesin heti, että tällä kertaa vasen rintani pitäisi poistaa kokonaan.

– Sanoin kirurgilleni Jari Viinikaiselle, etten halua tilalle uutta rintaa. Olin lähipiirissäni nähnyt, että elämä onnistuu kuten ennenkin vaikka rinnan tilalla olisi liiveihin laitettava proteesi.

Pirjo olisi päässyt leikkaukseen jo diagnoosia seuraavana päivänä. Pariskunnan kesämökille oli kuitenkin juuri tulossa sisustussuunnittelija tulevia muutostöitä varten.

Viinikainen kehotti Pirjoa keskittymään kaikessa rauhassa lähestyvään remonttiin ja leikkauspäivä sovittiin viikon päähän.

Joulukuun alussa vuonna 2021 tehty rintasyöpäleikkaus onnistui hyvin. Samalla Pirjon toisen rinnan kokoa pienennettiin, jotta rinnat olisivat sopusuhtaisia keskenään.

Leikkausta seuraavana päivänä Pirjo pääsi kotiin. Syöpäkudoksesta tehdyt lisätutkimukset osoittivat, että syöpä oli hormonipositiivinen ja HER2-negatiivinen. Hänelle määrättiin viideksi vuodeksi hormonaalinen liitännäishoito, joka estää estrogeenin syntymistä ja samalla myös syövän kasvua.

Sittenkin uusi rinta

Vaikka elämä palasi leikkauksen jälkeen raiteilleen, arki rintaproteesin kanssa tuntui Pirjosta hankalalta. Rintaliivit eivät pysyneet sen kanssa paikoillaan ja proteesi liikkui ”minne sattui.”

Kun leikkaushaavasta jouduttiin poistamaan sinne kertynyttä nestettä, Pirjo ilmoitti hoitajalleen: tehdään sittenkin uusi rinta. Leikkauksen jälkeen lääkäri oli sanonut, että operaatio voitaisiin tehdä myöhemminkin, jos Pirjon mieli muuttuisi.

Pirjon uusi rinta rakennettiin hänen omasta kudoksestaan kielekkeellä selän puolelta.

– Uusi rintani ei ole yhtä pehmeä kuin vanha, mutta se ei haittaa minua lainkaan. Tärkeintä on, että rintaliivin kuppiin on paikoillaan pysyvä vastakappale. Se on suuri helpotus.

Pirjo arvelee, ettei toisen rinnan poissaololla tai uuden rinnan saamisella ollut vaikutusta hänen naiseuteensa.

– Miehenikin sanoi, ettei hänelle ole väliksi, tehdäänkö uusi rinta vai ei. Se oli täysin oma päätökseni.

Joka euron arvoinen

Pirjolle vaikeinta omassa sairaudessa oli kertoa kummastakin syöpädiagnoosista aikuiselle pojalleen ja tämän perheelle.

– En olisi millään halunnut aiheuttaa läheisilleni huolta.

Pirjon poika perheineen tarjosi mummille tukeaan eikä kukaan sortunut kauhistelemaan tilannetta.

Niin myös silloin, kun Pirjo päätti hakeutua Docrateen asiakkaaksi ja tiesi joutuvansa maksamaan hoidot itse.

– En ole katunut kertaakaan ratkaisuani, sillä saamani hoito on ollut joka euron väärti.

”Kaikki tapahtui silmänräpäyksessä”

Pirjo sanoo olevansa saamastaan hoidosta Docrateelle ”ylen kiitollinen”. Erityismaininnan hän antaa hoitojen ja kaiken toiminnan nopeudelle. Pirjosta tuntui, että asiat oli usein hoidettu ennen, kun hän ehti niitä itse käsittämään.

– Kaikki tapahtui silmänräpäyksessä. Se tuntui hirveän rauhoittavalta. Juureni ovat Kangasalta ja sanoinkin monesti, ettei kaltaiseni hämäläinen meinaa pysyä tällaisessa tahdissa mukana, Pirjo sanoo ja nauraa.

Pirjon hoitosuhde Docrateelle jatkuu yhä. Hän käy vuoden välein kontrollitutkimuksissa radiologi Matti Kestilällä ja onkologi Tom Wiklundilla sekä kerran kuukaudessa fysioterapeutti Sonja Snyggin vastaanotolla.

Rinnankorjausleikkauksen arpi ulottuu Pirjon kainalosta pitkälle selkään ja vaikuttaa myös vasemman käden liikkuvuuteen. Alue vaatii kuntoutusta ja kotiharjoitusten tekemistä.

– Ilman jumppaa käteni olisi varmasti jäykempi.

Ei kriisiä tai ahdistusta

Pirjo ei ole potenut sairauksiensa aikana kuolemanpelkoa tai suurta ahdistusta.

– Minulle ei tullut kriisiä missään vaiheessa. Olen luottanut koko ajan saamaani hoitoon ja uskonut olevani parhaissa mahdollisissa käsissä.

Pirjo arvelee positiivisen asenteensa salaisuuden piilevän Timossa, joka on jaksanut pitää yllä iloista mielialaa.

– Timo on opettanut minulle, ettei asioita kannata murehtia etukäteen ja kaikesta selvitään. En mieti, mahtaako sairaus vielä uusia. Juuri nyt tuntuu ihanalta, ettei minulla ole enää syöpää vaan saan elää hyvää elämää.

Pariskunta matkustelee taas, mutta toipumisensa jälkeen Pirjo on huomannut nauttivansa elämyksiä enemmän arkisista päivistä.

– Aiemmin elämässäni oli enemmän vilinää ja vilskettä. Koko ajan piti mennä joka paikkaan. Se on jäänyt. Ihan tavallinen elämä on kaikkein parasta.

Erityisen onnellinen hän on yhdestä asiasta.

– Suurin toiveeni oli, että saisin seurata lastenlasteni elämää vielä vähän pidempään – ja se toteutui.

Päivitetty 8.7.2024

***

Lobulaarinen rintasyöpä on Suomessa toiseksi yleisin rintasyöpätyyppi, näitä on noin 15 % rintasyövistä. Se on usein haastavampaa havaita mammografia- tai ultraäänitutkimuksissa sen epämääräisen kasvutavan vuoksi.

Duktaalinen rintasyöpä. Rintasyövistä 70–80 % prosenttia on duktaalisia eli tiehytperäisiä rintasyöpiä. Duktaalinen rintasyöpä saa alkunsa rinnan rauhasliuskoja yhdistävissä tiehyissä, josta syöpäsolut tunkeutuvat rintatiehyen sisältä ympäröivään kudokseen.

**

Haluatko varata ajan?