Rintasyövästä toipunut Jaana: Docrateella korostuu elämänlaadun merkitys, täällä ei hoideta tilastoja
Syöpä tuli varoittamatta
Rintasyöpädiagnoosi tuli Jaana Nurmelle täytenä yllätyksenä, sillä syöpä ei ollut antanut merkkejä itsestään. Syöpä todettiin mammografiaseulonnassa.
– Minulla ei ollut mitään oireita, ja ajattelin vain käyväni rutiinitarkastuksessa. Sairaalasta kuitenkin soitettiin perään ja pyydettiin vanhoja vertailukuvia. Pian tämän jälkeen minut kutsuttiin uudestaan mammografiaan ja ultraääneen. Lääkäri sanoi tuolloin, että rinnassani on kaksi muutosta, joista pitää ottaa näyte. Niitä ei voitu ottaa samalla kertaa, joten kävin näytteessä kaksi kertaa, Jaana kertoo.
– Ajattelin edelleen, ettei tämä ole mitään. Useinhan kuulee, että rinnassa voi olla muutoksia, ja ne ovat vaarattomia.
Toisen näytteenoton yhteydessä Jaana sai tietää ensimmäisen koepalan tulokset.
– Lääkäri kertoi, että näytteestä on löytynyt syöpäsoluja. Leikkaussuunnitteluun tulisi kutsu lähiaikoina, Jaana muistelee.
Jaana kertoo ottaneensa uutiset vastaan melko tyynesti.
– Lääkärin vastaanoton jälkeen menin autoon ja soitin miehelleni. Hän kysyi pystynkö ajamaan autoa, mutta ei minulle siinä tullut shokkia. Olen organisoija ja pohdin heti, mitä minun tulee huomioida, jotta työt järjestyvät ja mitä kaikkea muuta pitää järjestää.
Lääkärin kohtaaminen järkytti
Kolmen päivän päästä koepalatulosten julkistamisesta sairaalasta soitettiin Jaanalle. Lääkäriaika sovittiin seuraavalle viikolle. Käynti ei kuitenkaan mennyt putkeen.
– Mieheni tuli mukaan lääkärin vastaanotolle, mutta silti lääkärikäynti oli minulle järkytys. En ole koskaan sairastanut, enkä ole joutunut juoksemaan lääkäreissä, joten yllätyin kovasti siitä kulttuurien yhteentörmäyksestä, joka minun ja lääkärin välille syntyi.
Heti alkuun lääkäri pyysi Jaanaa istumaan ja ottamaan paidan pois. Lääkärin tarkoitus oli päästä heti näyttämään, mistä rintaa tullaan leikkaamaan.
– Minusta se oli aika nopeaa toimintaa. Tiedustelin, että eikö ensin pitäisi tehdä tarkempaa diagnostiikkaa, jos vaikka toisessakin rinnassa tai muualla on syöpää. Hän vastasi, ettei magneettikuvia oteta, koska olen yli 40-vuotias. Jos myöhemmin löytyisi lisää kasvainkudosta, niin sitten leikattaisiin uudestaan ja vielä uudestaan, Jaana kertoo.
– Silloin pohdin, että tässä menee koko kesä muutenkin, niin eihän tästä tule mitään, jos vielä myöhemmin pitää leikata vaikka toinen rinta.
Onneksi menin magneettikuvaukseen
Jaana ei ollut tyytyväinen ja halusi varmuutta, joten hän päätti soittaa kokeneelle, erityisesti rintasyöpään perehtyneelle, radiologi Matti Kestilälle, joka on Jaanan perhetuttu.
– Matti kysyi ensimmäisenä, miten minä voin. Kukaan muu lääkäri tai hoitaja ei ollut sitä kysynyt. Keskustelimme tilanteestani, ja Matti sanoi heti, että tietenkin otetaan magneettikuvat. Hän kehotti soittamaan rintasyöpäkirurgi Jari Viinikaiselle, joka työskentelee yksityisessä Docrates Syöpäsairaalassa. Varasin heti Jarille ajan, ja Mattikin tuli käymään vastaanotolla. Jari kysyi myös miten jaksan ja käytti paljon aikaa tilanteen selvittämiseen ja keskusteluun. Kävimme rauhassa läpi tilannetta ja leikkausmahdollisuuksia. Tunsin voivani luottaa häneen, Jaana kertoo.
– Onneksi menin magneettiin, sillä muuten minulta olisi leikattu vain mammografiassa ja ultrassa näkyneet kasvaimet, vaikka rinnassa oli syövän esiastetta muuallakin – sen magneettikuvat näyttivät, Jaana sanoo helpottunena.
– Rintojen magneettikuvauksen jälkeen kävimme pitkään keskusteluja Jari Viinikaisen kanssa siitä, mitä vaihtoehtoja leikkaukselle on. Matti Kestilä oli mukana keskusteluissa, he tekivät tiivistä yhteistyötä.
Jaana kiittelee sitä, miten hänet Docrateella kohdattiin.
– Docrates Syöpäsairaalassa asiat lähtivät heti sujumaan. Docrateella sain aina jonkun kiinni, ja lääkärit vastasivat aina kysymyksiini ja huoliini. Yrittäjänä arvostan myös sitä, että vastaanotto- ja muut ajat järjestyivät joustavasti ja että pystyin sumplimaan aikoja töiden mukaan. Tämä antoi mahdollisuuden suunnitella työtä ja muita menoja.
”Onneksi menin magneettiin, sillä muuten minulta olisi leikattu vain mammografiassa ja ultrassa näkyneet kasvaimet, vaikka rinnassa oli syövän esiastetta muuallakin – sen magneettikuvat näyttivät.”
Hoitokuluvakuutus mahdollisti Jaanan hoidot yksityisellä puolella.
– Tiesin, että tulisin siellä varmasti saamaan laadukasta hoitoa. Olin muun muassa aiemmin kuullut Docrateesta ystävältäni, joka suositteli sairaalaa, jos syöpä sattuisi omalle kohdalle. Enoni oli täällä myös mukana kliinisessä lääketutkimuksessa. Hän sai lisäaikaa haimasyöpäänsä tutkimuslääkkeen avulla.
Rintasyöpäleikkaus kesti yhdeksän tuntia – uusi rinta rakennettiin vatsasta
Koska Jaanan rinnasta löytyi varsinaisten kasvainten lisäksi myös syövän esiastetta, päädyttiin hänen tapauksessaan koko rinnan poistoon.
– Jari Viinikainen on todella perusteellinen rintasyöpäkirurgi. Kun päätimme mitä tehdään, oli helppo luottaa häneen ja Mattiin.
Koko rinnan poisto on iso ja vaativa leikkaus, joka kestää yleensä koko päivän. Tällaiset isot leikkaukset Jari tekee usein yhdessä toisen kokeneen kirurgin, Sinikka Suomisen, kanssa.
– Leikkaus tehtiin Docrateen yhteistyökumppanin tiloissa Helsinki Hospitalissa ja se kesti yhteensä yhdeksän tuntia. Leikkausaikaa pidensi se, että minulle rakennettiin samalla kertaa vatsasta uusi rinta. Vaikka olimme Jarin kanssa käyneet asiaa etukäteen läpi moneen kertaan, en ymmärtänyt miten iso leikkaus on. Kun heräsin, olin shokissa. Palelin ja tärisin. Mutta Helsinki Hospitalissa oli mahtava porukka. Olin siellä viisi päivää ja sain huippuhyvää hoitoa.
Leikkauksessa syöpäkudos saatiin hyvillä marginaaleilla pois, ja patologin vastaus kertoi, ettei syöpä ollut aggressiivinen. Siksi Jaana ei tarvinnut liitännäishoitoja eli sädehoitoa tai sytostaatteja.
– Kun pääsin kotiin toipumaan, sain mukaan tukiliivit ja ohjeet omahoitoon. Vatsa oli vedetty auki, mutta haavat paranivat yllättävän nopeasti. Sen jälkeen kävin Docrateen onkologi Timo Joensuun vastaanotolla. Timo oli tutustunut sairauskertomukseeni etukäteen huolellisesti. Hän kertoi ihan kaiken hoidoista, toipumisesta, seurannasta ja muusta.
Edessä vielä hormonihoidot
– Yrittäjänä minulle oli hyvä uutinen, että en tarvinnut sytostaatteja tai sädehoitoa, Jaana kertoo helpottuneena.
– Saadessani diagnoosin olin ajatellut, että tämä koko vuosi on nyt sitten tässä. Mutta kaikki menikin paljon nopeammin. Kesäkuun lopulla leikattiin ja siitä 12 viikon päästä olin jo töissä ja haavat olivat parantuneet.
Jaanan rintasyövän hoito jatkuu vielä viiden vuoden hormonihoidolla. Sivuoireena hormonihoidot ovat tuoneet Jaanan vaihdevuosioireet takaisin.
– Tässä iässä on ikävää, kun edelliskesänä olin voittanut vaihdevuosioireet, ja nyt ne ovat takaisin. Hoito on kuitenkin tarpeellinen vähentäen rintasyövän uusiutumisriskiä huomattavasti.
Sielu ruvella
Näin jälkeenpäin Jaana pohtii Kaffilan sohvalla, että kaiken keskellä hänellä ei ole ollut aikaa käsitellä asiaa tai pysähtyä sairauden kanssa.
– Olen sellainen, että hoidan aina hommani. Mutta kun palasin töihin, tajusin, että enhän minä ole kunnossa. Tuntui, että sieluni on ruvella. Olen aina ollut peruspositiivinen, mutta nyt en ollut oma itseni. Tuntui etten osannut olla kiitollinen mistään. Luin jostain, että monella onkin käynyt niin, että leikkauksen jälkeen sairaus vasta alkaa. Tämä kuulostaa järkeenkäypältä siihen olotilaan mikä minulla oli, Jaana pohtii.
– Matti Kestilä ehdotti silloin, että menisin keskustelemaan Docrateen onkologi-psykoterapeutti Päivi Hietasen kanssa. Siitä oli mielettömän iso apu. Tuli sellaisia asioita esiin, mitä en ollut miettinytkään aiemmin; esimerkiksi miten rintasyöpä vaikuttaa naiseuteen. Päivi on ammattilainen ja mentiin aika syviin juttuihin, mutta kai sielläkin pitää ihmisen joskus käydä.
– Kun menin Päiville, ja hän ymmärsi heti tilanteen. Jäin uudelle sairauslomalle. Päivin luona kävin muutamia kertoja, kunnes yhdessä kanssa todettiin, että nyt ei enää ole tarvetta käydä vastaanotolla. Jos liikaa lähtee avaamaan, niin voi monet vanhatkin asiat nousta mieleen ja estää henkistä paranemista.
Jaana kertoo saaneensa täyden tuen ja turvan myös puolisoltaan Tapsalta.
– Olen siitä todella kiitollinen. On suuri onni, että Tapsa oli mukanani kaikki lääkärikäynnit ja muut. Omat aivot eivät toimi parhaalla tavalla, kun on saanut syöpädiagnoosin. Mietittiin yhdessä jälkeenpäin mitä lääkäri olikaan sanonut. Tapsa on jaksanut rinnallani koko ajan.
Jaanan kainalosta tyhjennettiin leikkauksessa imusolmukkeita, minkä takia käsi alkoi kipeytyä ja puutua. Siksi hän varasi ajan Docrateelle myös fysioterapeutti Reio Vilipuulle.
– Reio on aivan ihana ja osaava. Hoito teki vähän kipeää, mutta auttoi kipuun.
Vuosi rintasyöpäleikkauksen jälkeen
Jaanan ensimmäinen vuosikontrolli oli edessä loppukesällä 2018. Uutiset olivat hyviä – kaikki on kunnossa ja Jaanan olo kevyempi. Rintojen omatarkkailu on tärkeää jatkossakin ja hormonilääkitys jatkuu. Jaana käy lymfahoidossa ja uutta rintaa korjataan pienemmillä toimenpiteillä.
– Ilman tätä kokemusta olisin pärjännyt oikein hyvin, mutta ajattelen, että kaikki kokemukset kasvattavat. Olen aina rakastanut elämää. Olen halunnut tehdä arjesta hyvää. Nyt olen vain tarkempi siitä, mihin käytän aikani. Voimani eivät ole vielä täysin palautuneet. Haluan iltaisin tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä. Aiemmin minulla oli viisi eri työtä, jotka veivät kaiken aikani, Jaana toteaa.
– Sen olen oppinut, että ihminen ei tiedä omaa rajaa ennen kuin se tulee vastaan.
– Viime kesä minulla meni kotona sängyssä. Siihen en ole tottunut, joten se oli minulle iso juttu. Nyt olen onnellinen, kun pääsemme taas mökille Hankoon. Mökillä hoidan kasvimaata, ulkoilen, luen ja saunomme tietenkin. Mökiltä käsin voin tehdä hyvin myös etätyötä. Espanjaan me haluaisimme mieheni kanssa joskus muuttaa tai ainakin viettää siellä pidempiä aikoja, Jaana miettii.
– Kun sairastuin, aloitin blogin kirjoittamisen. Se on minulle tapa käsitellä asioita. Kirjoitan rintasyövästä, hoidoista ja ihmettelen maailman menoa. Halusin tuoda rehellistä näkökantaa rintasyöpään sairastumiseen. Ehkä joku toinen voi saada ja löytää itselleen sieltä jotain.
– Juuri nyt olen hirveän tyytyväinen elämääni. Nautin jokaisesta päivästä. Käyn aamuisin koiran kanssa lenkillä ja kuuntelen samalla Jari Sarasvuon aamulenkki-podcasteja. Ne ovat auttaneet minua jaksamaan. Usein nauran ääneen niitä kuunnellessani. Koira puolestaan on varmistanut sen, että olen päässyt aamuisin liikkeelle. Koira on minun mukana joka paikassa. Maatessani leikkauksen jälkeen sängyssä, se oli vieressä. Se on mun personal trainer, lenkkikaveri ja hoitsu, Jaana hymyilee.
Voimaannuttavana Jaana kokee myös vertaistukitoiminnan.
– Tutustuin Siskot ry:n toimintaan sairastuttuani ja nyt olen siinä itse mukana. Tykkään, kun heillä on avoin meininki ja puhutaan asioista siten kun ne ovat. Siskoissa puhutaan myös niistä, jotka eivät selviydy. Siskojen työ on vertaistukea, sytomyssytalkoita ja muutakin yhdessä tekemistä.
Yrittäjä arvostaa Docrateella hoidon nopeutta ja ihmisen huomioimista
Jaana kertoo kasvaneensa yrittäjäperheessä, jossa töitä on tehty pikkutytöstä lähtien.
– Olin 28 vuotta töissä vanhempieni perheyrityksessä. Aikuisiällä lähdin opiskelemaan, ensin markkinointia ja sitten kirjanpitoa. Minulla on myös oma hyvinvointialan yritys, ja tarkoitukseni ei ollut hypätä talouspuolelle, mutta mieheni sairastuttua vakavasti hänen mainosalan yrityksessään tarvittiin apua ja päädyin myös sinne partneriksi ja kirjanpitäjäksi. Toiminta on kasvanut, ja meistä on kiva tehdä myös töitä yhdessä, Jaana kertoo.
Jaana kokee, että Docrateella asioiminen on sopinut yrittäjän elämään hyvin.
– Arvostan sitä, että hoitoon pääsee nopeasti ja että vastaanotto- ja hoitoajoista voi sopia joustavasti. Muualla voi mennä koko päivä. Muutenkin on niin helppoa tulla aina samaan paikkaan, ja auton saa kätevästi parkkihalliin. Sairaala on myös siisti ja tyylikäs, Jaana sanoo.
– Täällä korostuu myös elämänlaadun merkitys: täällä saa elämänlaatua, eikä hoideta tilastoja. Hienoa on se, että koko henkilöstö huomioi potilaat. Siistijäkin tervehtii. Henkilökunta katsoo silmiin ja hymyilee, mikä on upeaa, sillä sitä tsemppi-ilmettä meistä varmasti jokainen kaipaa. Ihminen huomataan.
– Täällä ei myöskään ole tarvinnut jonottaa, ja ajat ovat pitäneet paikkansa. Aulassa on tarjolla virvokkeita ja purtavaa. Kyllä täytyy myöntää, että usein palkitsin itseni hyvällä kahvilla ja keksillä, Jaana myhäilee.
– Lisäksi, kun ylimääräisten asioiden hoitaminen tuntui vaikealta, oli helpottavaa, kun Docrateella hoidettiin kaikki käytännön asiat, kuten yhteydet vakuutusyhtiöön ja sellaiset. Erityiskiitos Helenalle, joka toimi minun omana sairaanhoitajanani, Jaana vielä lopuksi mainitsee, ennen kuin kaartaa Kaffilan pihasta Heksu-koiransa kanssa eteenpäin.
Ote Jaanan blogista 19.5.2018:
“Kummallinen hämmennys” lienee oikeahko termi kuvaamaan tunnetta viimeisen vuoden ajan. “Mitä mun pitää nyt tehdä”, pyörii myös päässä. Olen aina ollut kova ajattelija ja ajatellut asiat järjestykseen. Nyt ne ei ole järjestyneet, vaan kulkee tuossa olan takana seuraten. ….Onko se niin, että ihmisen pitää kärsiä, olla heikko – joutua olemaan heikko – jotta voi tulla vahvaksi? Miten heikko, haavoittuvainen tai onneton pitää olla, jotta voisi olla vahva. Kuinka vahvaksi voi tulla? Voiko heikoksi uskaltaa heittäytyä ilman pakkoa? Voiko vahvaksi kasvaa ilman kärsimystä? Mitä se vahvuus on?
Tällä hetkellä mä rakastan mun elämää ja kiitän kaikesta mitä olen saanut. Olen aina ollut kovin tyytyväinen elämääni, mutta nyt se on jotenkin vielä täydempää.
Se kun aamulla herää ja linnut laulaa, se kun sitaisee lenkkareiden nauhan kiinni, aamukahvi, rakkaat ihmiset, elämän syke, tuntemattoman hymy katseiden kohdatessa, lähemmäksi tulleen ystävän aito kysymys; kuinka sä nyt voit? Halu kuunnella oikeasti takeltelevaa vastausta. Rakastan elämää, ja kiitän joka päivästä. En voi ymmärtää miten voin olla näin onnekas, että saan elää tätä mun elämää, mun tarinaa.
Toivon sinulle samaa fiilistä, ilman rintasyöpää <3
***
Päivitetty 3.5.2024
