Gleason luokitus
Eturauhassyövän erilaistumis- eli pahanlaatuisuusasteen määrittelee patologi Gleasonin summan eli Gleason scoren avulla. Histologinen eli kudosopillinen erilaistuminen tutkitaan mikroskoopilla kudosnäytteestä, jonka urologi on eturauhasesta aiemmin ottanut. Luokituksen perusta on eturauhassyövän rauhasrakenteiden erilaistumisaste tai muutoksen suuruus normaalirakenteeseen verrattuna.
Mitä erilaistuneempi syöpä on (= lähempänä normaalia, tervettä rauhasrakennetta), sitä matalampi on sen pahanlaatuisuusaste. Sen sijaan huonosti erilaistunut syöpä (= normaalia, tervettä rauhasrakennetta vähän tai ei ollenkaan) merkitsee aggressiivista eli ärhäkkää eturauhassyöpää. Patologi laskee kudosnäytteelle Gleasonin scoren siten, että hän määrittää kahden eri alueen erilaistumisasteen asteikolla 1-5 (1= hyvin erilaistunut, 5= huonosti erilaistunut) ja summaa luvut yhteen.
Teoriassa eturauhassyövän Gleasonin summaluku voisi siis olla 2–10, jolloin 2 olisi paras arvosana. Nykyisin kuitenkin tiedetään, ettei eturauhassyövässä käytännössä esiinny matalia Gleason-kasvutapoja. Tämän vuoksi Gleason-pisteet annetaan välillä 6-10, Gleason-arvon 6 tarkoittaen yleisesti ottaen hyväennusteista (hyvänlaatuista) eturauhassyöpää. Kun Gleason-luokitus on 6, on eturauhassyöpä noin 70 %:lla potilaista paikallinen.
Hyvin korkeat Gleason-pisteet (8-10) sen sijaan merkitsevät aggressiivisesti käyttäytyvää korkean riskin eturauhassyöpää. Kun Gleason-luokitus on 8-10, on eturauhassyöpä usein levinnyt jo toteamisvaiheessa. Mitä korkeamman riskin syöpä, sitä suurempi on myös syövän uusiutumistaipumus. Nykyisin levinnyttäkin syöpää voidaan hoitaa tehokkaasti erilaisilla sädehoidon yhdistelmillä ja lääkkeillä.