Hyvänlaatuiset kasvaimet ovat munasarjoissa melko yleisiä, vain 15 % niistä on pahanlaatuisia. Munasarjasyövän perushoito on leikkaus. Kasvaimen pahanlaatuisuuden riski kasvaa naisen iän myötä. Munasarjoissa esiintyy myös ns. borderline-kasvaimia, jotka sijoittuvat hyvän- ja pahanlaatuisen välimaastoon. Ennuste munasarjasyövässä on huonompi kuin muilla gynekologisilla syövillä, koska tauti on alkuvaiheessaan niin oireeton, että toteaminen usein viivästyy.
Riski sairastua munasarjasyöpään
Munasarjasyövän syitä ei tunneta tarkasti. Suojaavia tekijöitä sen sijaan on havaittu useitakin. Ehkäisypillerien käyttö ja raskaudet pienentävät sairastumisvaaraa. Ajatellaan, että e-pillereiden vaikutusmekanismi eli munasolun irtoamisen estäminen ja vastaava tilanne raskausaikana suojelee munasarjaa. Myös sterilisaatiolla ja kohdunpoistolla on suojaavaa vaikutusta ilmeisesti monestakin tekijästä johtuen.
Vaara sairastua tähän tautiin lisääntyy iän karttuessa. Eniten munasarjasyöpää todetaan 60–69-vuotiailla naisilla. Näiden ikävuosien jälkeen esiintyvyys vähenee nopeasti. Tautia esiintyy joskus nuorillakin.
Munasarjasyövän syntyyn vaikuttavat hormonaaliset tekijät. Myös lapsettomuus, endometrioosi ja vaihdevuosien hormonihoito sekä erilaiset munasarjojen toimintahäiriöt lisäävät sairastumisriskiä.
Noin 10 prosenttia munasarjasyövistä on periytyviä. Riskiryhmään kuuluvat ne naiset, joiden suvussa esiintyy munasarjasyöpäoireyhtymä, rinta- ja munasarjasyöpäoireyhtymä (BRCA1- tai BRCA2-geenimutaatio) tai periytyvä paksusuolioireyhtymä (HNPCC).
Munasarjasyövän oireet
Munasarjasyöpä on alkuvaiheessaan varsin oireeton ja pääsee siksi kasvamaan varsin huomaamattomasti ja kivuttomasti vatsaontelon alueella. Varhaisvaiheen tauti diagnosoidaankin yleensä täysin sattumalöydöksenä gynekologisen tutkimuksen yhteydessä. Toistaiseksi ei ole löydetty sellaista seulontamenetelmää, jolla sairaus voitaisiin havaita varhaisvaiheessa.
Oireita alkaa ilmaantua vasta, kun kasvain on kookas tai kun se on levinnyt muihin kudoksiin tai toisiin elimiin. Munasarjasyövän oireet ovat aluksi varsin epämääräisiä yleisoireita: väsymystä, painon tunnetta alavatsassa, virtsaamisvaivoja, suolentoiminnan vaikeuksia, vatsavaivoja tai ruokahaluttomuutta, vatsan turpoamista ja vatsa- tai alaselkäkipua.
Munasarjasyövän diagnosointi
Munasarjasyövän löytämisessä perustutkimus on gynekologinen sisätutkimus. Muita tutkimuksia ovat ultraäänikuvaus, tietokonekerroskuvaus ja magneettitutkimus, vatsaontelon tähystys eli laparoskopia ja PET-TT -kuvaus. Verikokeiden avulla tutkittavat kasvainmerkkiaineet ovat tärkeitä diagnostiikassa sekä hoitovasteen arvioinnissa ja seurannassa. Munasarjasyövän selvimmäksi merkkiaineeksi on osoittautunut veren CA 125. Uusia merkkiaineita on HE4, jolla voidaan erottaa syöpä munasarjan endometrioomasta.
Hoitopäätös tehdään useimmiten jo kliinisen tutkimuksen perusteella, mutta varma syöpädiagnoosi voidaan kuitenkin tehdä vasta mikroskooppisessa kudostutkimuksessa.
Munasarjasyövän hoito
Munasarjasyöpää hoidetaan sekä leikkauksella että solunsalpaaja- ja täsmälääkehoidolla. Myös sädehoitoa käytetään.
Munasarjasyövän perushoito on leikkaus. Leikkauksessa otetaan runsaasti kudosnäytteitä lantiosta ja vatsaontelon alueelta, palleasta ja imusolmukkeista. Molemmat munasarjat, munanjohtimet, kohtu, umpisuoli ja vatsapaita poistetaan. Lantion alueen ja sydämen päävaltimon eli aortan viereiset imusolmukkeet poistetaan. Kasvainkudos pyritään poistamaan niin täydellisesti kuin mahdollista.
Leikkaushoitoa täydennetään munasarjasyövän hoidossa yleensä solunsalpaajahoidolla. Pelkkä leikkaushoito riittää vain, jos on luotettavasti todettu, että kasvain on rajoittunut vain toiseen munasarjaan ja on hyvin erilaistunutta solutyyppiä.
Jos kyseessä on vain toiseen munasarjaan rajoittunut ja hyvin erilaistunut syöpä ja potilas haluaa lapsia, voidaan tehdä vain munasarjan poisto. Tällaiseen kirurgiaan liittyy kuitenkin vaihtelevan suuruinen taudin uusiutumisen riski, joka on tarkoin punnittava yhdessä potilaan kanssa.
Levinneen ja uusiutuneen munasarjasyövän hoito
Levinneen ja uusiutuneen munasarjasyövän hoito on mullistunut viimeisten vuosien aikana uusien PARP (poly ADP ribose polymerase) -estäjä -täsmälääkkeiden myötä. Lääkkeet pidentävät tietyissä tapauksissa taudin etenemättömyysaikaa. Vaikka hoitomuoto on verrattain uusi, ovat tietyt munasarjasyöpätyypit muuttuneet jo nyt sen ansiosta kroonisiksi sairauksiksi. Tulevien vuosien aikana PARP-estäjät vaikuttavat munasarjasyövän ennusteeseen todennäköisesti merkittävästi.
PARP-inhibiittoreiden toimintamekanismi perustuu syöpäsolujen DNA:n korjauksen häirintään. Ne toimivat parhaiten potilailla, joilla on BRCA1- tai BRCA2-geenimutaatio.
Uusiutuneessa pitkälle edenneessä munasarjasyövässä voidaan myös tarvita leikkaustoimenpiteitä potilaan oireiden helpottamiseksi, jos kasvain tukkii esim. suolistoa tai virtsateitä.
Munasarjasyövän kokonaisvaltainen hoito Docrates Syöpäsairaalassa
Tiimissämme on useita erikoislääkäreitä mukaan lukien onkologit, sädehoitolääkärit, gynekologit, kirurgit, isotooppilääkäri, radiologit ja patologi sekä hoitajat, jotka kaikki ovat kokeneita syövänhoidon asiantuntijoita. Moniammatillinen hoitotiimimme tarjoaa munasarjasyöpää sairastavalle yksilöllisesti räätälöidyn ja kokonaisvaltaisen diagnostiikan ja hoidon sekä mahdollisuuden uusimpiin lääkkeisiin. Hoidamme potilaita uusimpien kansainvälisten ja kotimaisten hoitosuositusten mukaisesti. Meillä on myös mahdollisuus osallistua kliinisiin lääketutkimuksiin. Tarjoamme lisäksi tukipalveluja, kuten fysioterapiaa ja seksuaalineuvontaa.
Docrateella gynekologisia syöpiä hoitavat gynekologisen onkologian erikoislääkärit Johanna Mäenpää ja Kalle Savolainen.
