Isotooppihoidossa (josta käytetään myös nimityksiä radiolääkehoito tai molekylaarinen sädehoito) potilaalle suonensisäisesti tai suun kautta annettu radioaktiivinen aine hakeutuu normaalin verenkierron ja aineenvaihdunnan mukana kohteena olevaan elimeen tai kudokseen, jossa aine säteilee paikallisesti melko lyhyen ajan. Säteilyvaikutusta hyödynnetään sekä diagnostisessa- että sädehoitotarkoituksessa.
Isotooppihoitojen vaikutus perustuu syöpäsoluihin hakeutuvan radioaktiivisen aineen paikalliseen säteilyvaikutukseen, joka tuhoaa kasvainsoluja. Kasvaimeen hakeutuvan ja syöpäsoluja tuhoavan yhdistelmän muodostaminen on aina potilaskohtainen, räätälöity prosessi, joka edellyttää laajaa asiantuntemusta monilta eri erikoisaloilta.
Isotooppihoidot ovat yhä käytetympi hoitomuoto erilaisissa syöpätaudeissa. Tämä johtuu siitä, että on tunnistettu enenevässä määrin syövän merkkiaineita, jotka hakeutuvat syöpäsoluihin, joihin kohdistettua isotooppihoitoa voi käyttää. Esimerkiksi lymfoomissa radioleimattuja vasta-aineita voidaan käyttää hoitoon, jolloin kasvainhakuinen merkkiaine tuhoaa kasvainkudosta sekä säteilyn että vasta-ainetuotannon kautta.
Kuvantaminen PET-TT– ja SPECT-TT-tekniikoilla liittyy kiinteästi kaikkiin isotooppihoitoihin. Kuvantamistutkimuksissa käytetään samoja merkkiaineita kuin isotooppihoidoissa mutta pienemmällä radioaktiivisuudella. Näin saadaan käsitys säteilevän aineen kertymisestä kudoksiin sekä tarvittavasta hoitoannoksesta ja sen vaikutuksista. Hoidossa kasvainkudokseen kohdistetaan riittävä sädeannos, joka varmistetaan kuvantamisella. Toisinaan riittävän sädeannoksen saavuttaminen edellyttää useita hoitokertoja.
Kilpirauhassyövässä, joka on yleisin isotooppihoitoa vaativa syöpä, käytetään hoidossa radioaktiivista jodia. Hoito annetaan kuvantamistutkimusten jälkeen ja voidaan toistaa tarvittaessa. Isotooppihoito on jo kauan ollut vakiintunut kilpirauhassyövän hoito leikkauksen jälkeen tai syövän uusiuduttua.
Docrateella luustoetäpesäkkeiden radionuklidihoito perustuu merkkiaineisiin, jotka hakeutuvat luuta muodostavien solujen kiihtyneeseen aineenvaihduntaan luustoetäpesäkkeiden lähiympäristössä.
Docrates Syöpäsairaalassa käytössä olevia isotooppihoitoja:
– Alfa-säteilijä Ra-223 (radium), joka hoitaa paikallisesti luustopesäkkeitä perustuen lisääntyneeseen kalsiumaineenvaihduntaan. Lääkkeen alfa-säteily vaikuttaa luumetastaaseihin vahingoittamatta ympäröiviä tervekudoksia. Hoidoilla pyritään vähentämään potilaan kipuja, parantamaan luun lujuutta sekä parantamaan potilaan elämänlaatua. Kliinisten lääketutkimusten mukaan hoito voi parhaimmillaan pidentää hoidettavien miesten elinaikaa (Oyen et al., J Oncopathol. 2015; 3(1):1-25). Docrateen asiantuntijoilla on laaja kokemus hoidoista luustoon levinneen eturauhassyövän hoidossa. Docrates on myös ollut mukana näihin hoitoihin liittyvässä kliinisissä lääketutkimuksissa.
– Beta-säteilijä Sm-153 (samarium), jonka vaikutus perustuu paikallisesti lisääntyneeseen fosforiaineenvaihduntaan luuetäpesäkkeessä.
Isotooppihoitoja on 2000-luvun alusta lähtien hyödynnetty myös mm. non-Hodgkinin lymfooman hoidossa. Hoidot perustuvat radioleimattuun vasta-aineeseen, jossa yhdistyy vasta-aineen itsensä sekä säteilyn soluja tuhoava vaikutus.
Eräiden harvinaisempien kiinteiden kasvainten (esim. feokromosytoomat, neuroblastoomat) ja hematologisten sairauksien (esim. leukemia) sekä ontelon- ja verisuonten sisäisissä hoidoissa isotooppihoitojen mahdollisuus on tiedetty jo jonkin aikaa, mutta potilaita on hoidettu vain rajoitetusti. Useimmat näistä hoitomuodoista edellyttävät monien erikoisalojen lääkärien yhteistyötä ja hoitoja on voitu toteuttaa vain harvoissa keskuksissa koko maailmassa.
Harvinaisia, ns. neuroendokriinisiä kasvaimia voidaan hoitaa Lutetium– tai Yttrium-isotoopeilla, jotka hakeutuvat kudokseen voimakkaasti peptidin avulla lyhyen kantaman säteilyllä. Luustohakuisilla lyhyen kantaman radiolääkevalmisteilla voidaan hoitaa levinneen luustotaudin aiheuttamia kipuja. Isotooppihoidot sisältyvät nykyään neuroendokriinisten kasvainten pohjoismaisiin hoitosuosituksiin.
Viime vuosina isotooppihoitoja on aloitettu käyttää mm. haimasyövän, maksasyövän ja eturauhassyövän hoidossa.