Stereotaktinen sädehoito kehitettiin alunperin aivokasvainten sädehoitoon, sillä ionisoiva säteily on kasvainta ympäröivälle terveelle aivokudokselle erityisen haitallista.
Hoitokohteen määrittelyssä käytetään pään ulkopuolista koordinaatistoa yhdistettynä fuusioituun tietokone– ja magneettikuvaukseen. Potilaalle tehdään hoidon suunnittelukuvauksen yhteydessä yksilöllinen maski, joka estää potilaan liikkumisen hoidon aikana. Tarvittaessa maskia voidaan muokata siten, että esimerkiksi ahtaanpaikankammosta kärsivät potilaat voidaan hoitaa mahdollisimman miellyttävästi.
Jos hoitokohde on pieni, stereotaktinen sädehoito voidaan toteuttaa yhdellä hoitokerralla ja tällöin siitä käytetäänkin nimitystä Stereotactic Radiation Surgery (SRS) vastaten kirurgista toimenpidettä. Usein hoitokohde on kookkaampi tai niitä on useampia, jolloin stereotaktinen sädehoito toteutetaan fraktioituna 3-5 kerran sädehoitona (SRT).
Hoitoa annettaessa sädehoitokone pyörähtää pään ympäri useassa eri tasossa. Tällöin korkea säteilyannos rajautuu kasvaimen alueelle ja kasvainta ympäröivän aivokudoksen saama sädeannos jää pieneksi. Sädehoidon tarkkaa kohdistusta kuvaa myös se, että monelle syöpäpotilaalle valitettavan tuttu hiusten lähtö voidaan usein välttää stereotaktisella sädehoidolla.